Tätä se meikäläisen elämä on päivät pitkät. Voitte kuule uskoa, että on rankkaa ja vastenmielistä  Kieli on ihan kipeä ja karvainen, mutta onpahan meijän jengillä ainakin joka karva ojennuksessa.

"Puhkinuoltu" nukkumatti

Voe poijjat. Meillä on viimeset kolome viikkoa tuoksunut niin ihana pennun tuoksu, että siinä jiäpi saneli viitosetkin hopea sijalle. Ja voe poijjat miten minä olen ollut utelias tulokkaiden suhteen. Oon nuuskuttanut, kuoputtanut ja vähän myös lurauttanut laallaakkii, kun ne on niin ihannii. Tännään minun sydämeni meinasi haleta onnesta, kun minä viimeinkin piäsin pikkusia hoetammaan.  Ensiksi lipasin vain vähäsen ja miten hyvältä se maistukkaan. Minun sydämeni taisi jättää lyönnin välliin ja sen jäläkkeen ravata kuin puhvelilauma.  Lipasun jäläkkeen piti nuolla antaumuksella.  Ja sen jäläkkeen vielä vähän lipasta. Otettiin me Armaan kanssa pikku päikkäritkin ja voe kuinka ihana se olikin. Mamma naureskeli sohvalla, että taettaa meikäläiseessa olla tuota äitin vikkoo ihan pikkasen. Pitihän sitä vähän harjoitella tulevvoo. Tässä todistusaineistoa.

Tuoksusi vie tajuntani pimeään...

Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä...

Sain minä tännään pittää piälläni hivenen aikkoo vepevaljaita. Ne saapuivat tässä muutama päevä sitten. Tosin kesken kokkeilun siihen tuli kunnan setä, joka kielsi meiltä pulikoinnin lammessa, vaikka se ei ookkaan julukinen ranta.

Mutta nyt meijän pittää joutua iltasyötölle. Törmäillään.

 

Täällä vietetään pennun huuruista elämää. Rankkaako???? No, ei. Suurin homma on alusten vaihtaminen pikkuisin väliajoin. Seitsämästä lähtee jo aikamoisia lätäköitä. Tilda on päässyt pentulaatikolle tämän viikon alusta asti.  Tutkii pentuja varoivaisen innostuneesti. Silmät lautasen kokoisina. Yritin livahtaa pentuhuoneeseen heti, kun silmä välttää :)

Tilda on nyt meidän kaljukoira. Ei voi tuumata kuin että mistä tätä karvaa oikein riittää??? Järkyttävää, mikä määrä leosta voi irrotakkaan alusvillaa... Vepeä ollaan treenattu tällä viikolla ahkeraan. Parhaimpana päivänä monesti päivässä. Nyt ollaan keskitytty lähinnä tuonteihin ja matkauintiin.  Tällä viikolla meidän vepevaljaat ovat aloittaneet matkansa kohti Suomea. Tuskin maltan odottaa, että saamme ne käyttöön.

Pennuilla on olemassa oma bloginsa. Päivitän sinne tänä yönä tuoreita kuvia. Osoite löytyy tästä.http://ambrosian-ambrosia.blogspot.com/ Mutta nyt lähdemme uintikeikalle.

 

tähän päivään.

Tässäpä kuvasaastetta meidän kesästä:

Kato, mulla on sun kalkkuna...

Täällä-täällä...

 

Ja sama ralli jatkuu

Välillä menee ihan vahingossa posetuksen piikkiin...

Runko vinossa posetus ;)

 

Päiväunelmia

 

Mammakoiran kattokerho tältä päivältä. Pentusten Linnanmäki

Pentuloota

Valas

 

Pentulaatikon vartija

Alman sudenpesä