Emil on tänään saanut tasaisesti hysteerisia itkukohtauksia. Olen yrittänyt lohduttaa sanomalla, että suurin kiitos siitä, että olemme saaneet kunnian olla Onni Partasen perhe oli laskea se vapaaksi. Olen antanut myös rauhassa koristella Paaatin haudan. Kukat on löytyneet meidän lenkkipolkumme varrelta, kivet luonnosta.  Kaunis mielestäni.  Olisin itse halunnut haudata Onnin omenapuun alle, mutta Emppu päätti, että sydämen mallinen hauta kaivetaan ruusujen katveeseen.

Taivas ei ole kaukana
silloin, kun rakastaa.

Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Kohtaamme uudestaan.

Tätä laulua minä lauloin kauneimmalleni tämän päivän ajan

http://www.youtube.com/watch?v=Y176LDCndeM&feature=related