Tänään on pitkästä aikaa sellainen olo, että aurinko kurkistelee harmaiden pilvien välistä. Eikös jossakin runossa sanota, että tummimmillakin pilvillä on hopeareunukset...  Suru on yhä läsnä ja tunnustan olevani kuoleman väsynyt, mutta jaksan jopa hymyillä tälle elämälle. Kiitos ystäväni, kun olette jaksaneet kantaa minua, kun omat siivet ei ole kantaneet.

Onnin kuolemasta on vasta vähän aikaa ja koko perhe on vielä vereslihalla, mutta tänään sanoin perheelle, että meidän neljäs koira projektista taitaa tullakin sitten kolmas koiraprojekti. Pysykää nyt vain penkeillänne, mulla nämä projektit kestää vuosien päivät eli kerkiän surra tämän surun rauhassa alta pois. Onniahan ei kukaan koskaan korvaa ja olenkin sanonut kaikille, että tämä talvi mennään kahden koiran voimilla, mutta jossakin elää ajatus vajaasta laumasta.  Toinen leokaan ei ole enää pois suljettu asia, vaikka vähän aikaa sitten olinkin jo kallistumassa pienempiin koiriin. Madde on vain niin IIIIIIISOOO persoona, että olen valmis vaikka pyörtämään tuon ajatuksen. Leot menee tarvitessa pieneenkin tilaan.  

Onnin kuolemasta on lähtenyt käyntiin isompi projekti, minun on pakko laittaa elämässä asioita tärkeysjärjestykseen ja mietittävä miten minä haluan tämän elämäni elää, tästähän ei saa uusintaa. Anyway löysin tänään runon mikä pisti hivenen hymyilyttämään.

"VAROITUS

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.
Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.
kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepillä rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.
Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelssiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa vuokraa kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.

(Jenny Joseph)"

 Jaa, että perjantai-iltanako taas aikuisen malliksi nuorille... hih hih.