Onnin kuoleman jälkeen meillä on huomaamatta käynnistynyt ajan lasku ennen ja jälkeen. Valitsin tänään kuvia Maddesta lähetettäväksi kaverilleni Saksaan ja huomasin etsiväni  kansiota ajalta Onnin kuoleman jälkeen. Jotenkin se tuntui aika kalsealta.  

Toinen pientä maailmaani heilauttanut juttu tänään oli leonetistä lukemani uutinen syöpään uupuneesta koirasta. Jotenkin se toi kaiken taas niin lähelle.  Jotenkin sitä eli tuon diagnoosin jälkeisen ajan uudelleen, jopa sen fyysisen pahoinvoinnin kuin välillä itkin ja oksensin vessassa lukittujen ovien takana.  Kenellekään ei toivoisi tätä samaa ja kuitenkin tämän läpi käyneenä tekisi mieli sanoa, että sinä selviät kyllä...

Alla Emilin tänään ottama kuva. Kuvassa on Madden jäljet. Toivottavasti ne täristävät tätä tannerta vielä pitkän aikaa.

Tästä kuvasta tuli mieleeni heti kertomus jäljet hiekassa

"Kun hiekassa on kahdet jäljet, olen kulkenut vierelläsi. Kun näet vain yhdet jäljet, silloin olen kantanut sinua."
 

Nyt täytyy lähteä lukemaan iltasatua Emilille. Sen jälkeen alkaa sulhasen metsästys meidän Almalle, jospa tällä kertaa  tärppäisi.  Tähän on pakko jakaa vielä lasten suusta osastoa. Emil istui yhtenä iltana pöydän ääressä ja tuumasi: " Voi harmi, kun Alma ei saanut niitä pentuja.  Minä kyllä olisin voinut juoksuttaa sitä isän kanssa, niin silloin se olisi saanut niitä pentuja. "  Meillä puhutaan nääs juoksuista kiiman yhteydessä ja pieni herra oli laskenut päässää 1 + 1 = 3 ja tehnyt päätelmän juoksujen ja pentujen yhteydestä.