http://www.youtube.com/watch?v=9Mg87nt8aE4

Tämä aamu alkoi näin. Harmaiden pilivien roikkuessa matalalla ikävä asettui istumaan olkapäälle heti sängystä noustuani.

Muuten meille kuuluu hyvää. Tilda alkaa olla kuntoutunut kesäisestä  ronkulakoira vaiheestaan. Muistona tuosta on enää hiirenhäntä, mutta kun siihenkin saadaan karvat takaisinm niin olemme valmiit taas kehään. Tyttöjen näyttelykalenteriakin pitäisi alkaa katselemaan sillä silmällä.

Rallitoko on edelleen jees. Tosin työ haittaa harrastusta . Tiistaisin joudun ajamaan ensikis 120 km työmatkan. Sen jälkeen koira kyytiin ja 80 km harrastusmatka odottaa. Teemme tänään yhden rahdan tuonne meidän takapihalllemme.  Tuossa tukkaputkella ajamisessa on se haittapuoli, että olet mukana puoliteholla.

Haluaisin lähteä tokoilemaan maanantai-iltana, mutta katsotaan miten saan järjestettyä työkuviot. Huonolta näyttää tosin. Arg.

Pitäisi ruveta tekemään isäehdokasseulontaa. Alman juoksut ovat täällä ennen kuin huomaankaan. Toivottavasti tällä kerralla ei tule enää mitään viivytyksiä ja meillä nautitaan pienten tassujen töminästä kevättalvella.  Tosin mietin tuossa aamupalapöydässä, että se luopuminen voi olla vaikeaa tällä kertaa. Yksi tyttö jää ainakin itselle.