Voe poijjat. Meillä on viimeset kolome viikkoa tuoksunut niin ihana pennun tuoksu, että siinä jiäpi saneli viitosetkin hopea sijalle. Ja voe poijjat miten minä olen ollut utelias tulokkaiden suhteen. Oon nuuskuttanut, kuoputtanut ja vähän myös lurauttanut laallaakkii, kun ne on niin ihannii. Tännään minun sydämeni meinasi haleta onnesta, kun minä viimeinkin piäsin pikkusia hoetammaan.  Ensiksi lipasin vain vähäsen ja miten hyvältä se maistukkaan. Minun sydämeni taisi jättää lyönnin välliin ja sen jäläkkeen ravata kuin puhvelilauma.  Lipasun jäläkkeen piti nuolla antaumuksella.  Ja sen jäläkkeen vielä vähän lipasta. Otettiin me Armaan kanssa pikku päikkäritkin ja voe kuinka ihana se olikin. Mamma naureskeli sohvalla, että taettaa meikäläiseessa olla tuota äitin vikkoo ihan pikkasen. Pitihän sitä vähän harjoitella tulevvoo. Tässä todistusaineistoa.

Tuoksusi vie tajuntani pimeään...

Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä...

Sain minä tännään pittää piälläni hivenen aikkoo vepevaljaita. Ne saapuivat tässä muutama päevä sitten. Tosin kesken kokkeilun siihen tuli kunnan setä, joka kielsi meiltä pulikoinnin lammessa, vaikka se ei ookkaan julukinen ranta.

Mutta nyt meijän pittää joutua iltasyötölle. Törmäillään.